Kommunistit pitävät halveksittavana salata mielipiteitään ja
aikomuksiaan. He selittävät avoimesti, että heidän päämääränsä voidaan
saavuttaa ainoastaan väkivaltaisesti kumoamalla koko tähänastinen yhteiskuntajärjestys.
Vaviskoot vallassa olevat luokat kommunistisen vallankumouksen edessä.
Proletaareilla ei siinä ole muuta menetettävää kuin kahleensa. Mutta
voitettavana heillä on koko maailma. -MARX JA ENGELS, KOMMUNISTISEN PUOLUEEN
MANIFESTI-
Meille esitetään vastaväite: sellainen voimakas ja
ehdottoman salainen järjestö, joka keskittää käsiinsä kaikki maanalaisen
toiminnan langat ja joka välttämättömyyden pakosta on sentralistinen järjestö,
voi liian helposti syöksyä ennenaikaiseen hyökkäykseen, voi kärjistää
harkitsemattomasti liikettä ennen kuin se poliittisen tyytymättömyyden kasvun,
työväenluokan kuohunnan ja suuttumuksen voiman yms. kannalta on mahdollista ja
tarpeellista. Siihen vastaamme: abstraktisesti puhuen ei tietenkään voida
kieltää sitä, että taistelujärjestö saattaa viedä harkitsemattomaan taisteluun,
joka voi päättyä tappioon, mikä toisissa olosuhteissa ei olisi lainkaan
välttämätön. Mutta tällaisessa kysymyksessä ei voida rajoittua abstraktisiin
käsityksiin, sillä jokaiseen taisteluun sisältyy abstraktinen tappion
mahdollisuus, eikä ole muuta keinoa vähentää tätä mahdollisuutta kuin
valmistella järjestyneesti taistelua. -V.I.LENIN-
Kommunistinen puolue Suomen työläisiä varten perustettiin elokuussa 1918
Moskovassa, Neuvosto-Venäjällä, nimellä Suomalainen Kommunistinen Puolue.
Nimenvaihdos tapahtui vuonna 1920 kun nimeksi vaihtui Suomen Kommunistinen
Puolue (SKP). SKP oli perustamisestaan lähtien kielletty Suomessa, ja monet sen
johtajista oleskelivat suurelta osin Neuvosto-Venäjällä ja myöhemmin Neuvostoliitossa.
SKP kuitenkin rakensi 1920-luvun alussa Suomeen maanalaisen verkoston. Suomen
Kommunistinen Ryhmä on päättänyt julkaista tämän historiallisen
perustamislausunnon. On suuri häpeä että maassamme ei ole oikeaa kommunistista
puoluetta, mutta me kommunistit emme saa olla toimettomina vaan meidän on
tartuttava toimeen ja jälleenrakennettava Suomen Kommunistinen Puolue. Suomen
Kommunistinen Ryhmä on ottanut tämän historiallisen tehtävän vähimmäistavoitteekseen.
Jokainen kommunisti tietää, että Suomalaisen Kommunistisen
Puolueen perustamislausunto on kunniakas osa Suomen kommunistien taistelua
imperialismia ja revisionismia vastaan. Ohjelmassa ei ole mitään salattavaa,
vaan niiden revisionistien tulee hävetä jotka ovat piilottaneet tämän ohjelman
revisionisti puolueidensa historialliseen varastoon. Suomen Kommunistinen Ryhmä pitää
juuri tätä SKP:n ohjelmaa kaikista marxilaisimpana ohjelmana, SKP:n historiassa.
Tulevaisuudessa Kommunistinen Ryhmä julkaisee vielä lisää otteita SKP:n
kunniakkaasta historiasta...
SUOMALAISEN KOMMUNISTISEN PUOLUEEN PERUSTAMISLAUSUNTO
Suomalainen Kommunistinen Puolue on proletariaatin,
palkkatyöväen puolue, joka ajaa yksinomaan työväenluokan asiaa, koettaen nostaa
sitä valtaan, hävittääkseen porvarillisen rosvovaltion ja kapitalistisen
talousjärjestelmän. Kommunistinen Puolue nojaa siihen vallankumoukselliseen
marxilaisen sosialismin periaatteeseen, siihen kommunismin periaatteeseen, jota
Marx ja Engels julistivat, mutta jota myöhemmän ajan sovittelupolitikoitsijat
ovat väärin selittäneet, sovittelupolitikoitsijat, joiden teoreettisten
selittelyjen mukaisesti Suomen vanha sos.-dem. puolue on ohjelmansa hyväksynyt.
Kommunistinen Puolue tahtoo, kuten aikoinaan myös tekivät Marx ja Engels,
erottautua vallankumouksellista sosialismia vastustavista
"sosialisteista" ja "sosialidemokraateista", jotka
eksyttävät työläisjoukkoja pois siltä vallankumouksellisen taistelun tieltä,
joka välittömästi johtaa työväen diktatuurivaltaan ja sosialistiseen
vallankumoukseen. Porvaristo poliittisine ja taloudellisine rosvojärjestöineen
on työväenluokan verivihollinen, joka on kukistettava ja hävitettävä. Mutta
tuon porvarivallan pitkittymistä avustavat "sosialistien" ja
"sosialidemokraattien" nimellä kulkevat "oikeistolaiset" ja
"keskustalaiset" työväen pimittäjät ja pimityspuolueet ollen
työväenluokan vihollisia ja sellaisina kohdeltava. Perussyynä työväenluokan
puutteeseen, kurjuuteen ja oikeudettomuuteen on tuotantovälineitten
yksityisomistusoikeuteen perustuva kapitalistinen työntuloksien
riistämisjärjestelmä, jonka tukena on kapitalistinen luokkavaltio
voimakeinoinensa, luokkasorron välineinensä. Pääoman käyttö työntuloksien
riistämiseksi työläisten käsistä porvarien ylläpidoksi ja hyvinvoinniksi sekä
yhä suurempien liikevoittojen saavuttamiseksi on tämän tuotannon oleellisin
tunnusmerkki. Mutta yksityisvaltioitten asteella on kapitalismi kehittynyt
viimeisimmälle vaihekaudelleen, imperialismiin. Valtiollinen valta,
tuotannonvälineitten omistus ja työväestön luomat rikkaudet ovat eri maissa yhä
enemmän joutuneet vain harvojen kapitalistiyhtymäin käsiin, jotka sopivat
keskenään koko maailman jakamisesta suuriin riistämisalueisiin yli
kansallisuus-, rotu- ja valtion rajojen. Aivan samoin kuin työläiset suurissa
tehtaissa eivät enää näe inhimillistä isäntää, vaan ainoastaan kylmän
suurpääoman, yksityisten kohtaloista mitään piittaamattomine
prosenttiharrastuksineen, samoin kansat imperialismin asteella joutuvat
imperialistisen kapitalismin liikelakien alaisena joukkokurjuuteen, jopa
joukkokuoleman alaiseksi. Osoituksena tästä on hirmuinen maailman sota,
imperialististen valtaetujen jättiläismäinen yhteentörmäys. Tämä kapitalismin
kehitysvaihe on kiiruhtanut proletaarisen sosialistisen vallankumouksen tuloa.
Syntyy vallankumouksellisia joukkoliikkeitä. Ajatus omassa maassa
suoritettavasta pysyväisestä vallankumouksesta yhtyy kansainvälisen
vallankumouksen tietoisuuteen. Vanhat sosialidemokraattiset katsomukset
kaikissa maissa väistyvät uuden vallankumouksellisen, kommunistisen katsomuksen
tieltä. Kaikissa maissa kiintyy vallankumouksellisten kansanjoukkojen toivo
vaan siihen, että porvarivalta on kukistettava, sen luokkavalta kerrassaan
hävitettävä ja tilalle asetettava työväenvalta. Vallankumoukselliset joukot
ovat menettäneet luottamuksensa entisiin taistelutapoihin, päämääriin ja
imperialismin palvelukseen ryhtyneisiin johtajiinsa. Sosialistinen tietoisuus
käy elämän käytännölliseksi kysymykseksi ja sosialismin toteuttamista aletaan
vaatia. Oleellisesti on yksityisomistus todellisuudessa tullut tarpeettomaksi
kehityksen jarruksi. Siihen perustuva tuotantotapa on saanut kuolemantuomionsa.
Uusi yhteiskunnallinen tuotantotapa on pantava käytäntöön, jos mielitään viedä
taloudellista ja henkistä kehitystä eteenpäin. Yhteiskunta on kypsä siirtymään
sosialismiin. Tällöin tulee vallankumouksellista luokkien rohkeasti käydä
sosialismia käytännössä toteuttamaan, eikä jäädä odottamaan epämääräistä
kamariteoreetikkojen lupaamaa sosialismia jossain kaukaisessa tulevaisuudessa.
Nyt ei tule enään kysymykseen, että luokkatietoisuuteen herännyt ja
luokkataisteluun järjestäytynyt köyhälistö pyrkisi kansanvaltaiseen tasavaltaan
vaan köyhälistön päämääränä on pyrkiä köyhälistön valtaan, kaiken valtiollisen
ja taloudellisen vallan anastamiseen omiin käsiinsä. Porvarillinen valtio
hävitetään ja sijalle luodaan työväenvaltio, jossa porvaristo on oikeudeton
luokka ja työväenluokka määrää kaikissa suhteissa maan henkisestä ja
taloudellisesta elämästä. Sosialistinen yhteiskunta, jonka toteuttamiseksi
Kommunistinen Puolue toimii ja taistelee, ei ole työväelle uusi
yhteiskunnallinen päämäärä, vaan sen kauan kantama ihanne, jonka viimeaikainen
taloudellinen kehitys on tuleennuttanut kypsäksi hedelmäksi. Sosialistisella
vallankumouksellaan on kunkin maan työväestön pelastettava niin itsensä kuin
toistenkin maiden köyhälistön suuri asia sekä perustettava yhteinen
kansainvälinen neuvostotasavalta sosialistisen maailmanjärjestyksen voitoksi ja
vahvistukseksi. Venäjän köyhälistön Sosialistinen Neuvostotasavalta on tässä
merkityksessä toistaiseksi maailman vallankumouksellisen köyhälistön ainoa
oikea isänmaa, jota kaikkien maiden kommunistien on nyt puolustettava
imperialismin rosvoilta, sillä Venäjän Sosialistinen Neuvostotasavalta on koko
maailman köyhälistön yhteinen taisteluase kaikkien maiden porvareita ja niiden
hirmuhallituksia vastaan.
Näillä perusteilla Suomalainen Kommunistinen Puolue lausuu:
1. Työväen on
tarmokkaasti valmistauduttava aseelliseen vallankumoukseen, eikä suinkaan pyrittävä
palaamaan siihen vanhaan eduskunnalliseen, ammatilliseen ja
osuustoiminnalliseen taisteluun, jonka kannalla Suomenkin työväenjärjestöt
olivat ennen vallankumousta.
2. Ainoastaan sellainen työväenliike ja toiminta, josta on
takeita, että se edistää kommunismin leviämistä sekä työväen tulevan
vallankumouksen voitolle pääsyä on hyväksyttävää ja sellaista on tarmokkaasti
ajettava — toisellaisella kannalla esiintyvää toimintaa työväen keskuudessa on
jyrkästi tuomittava, paljastettava ja vastustettava.
3. Vallankumouksen kautta on otettava työväenluokan omiin
käsiin kaikki valta ja perustettava rautainen työväen diktatuuri, — on siis
pyrittävä porvarillisen valtion hävittämiseen, eikä suinkaan kansanvaltaan, ei
ennen vallankumousta, eikä vallankumouksen kautta.
4. Työväen diktatuurivallan kautta on luotava kommunistinen
yhteiskuntajärjestys pakkoluovuttamalla kaikki maa ja kapitalistinen omaisuus
sekä järjestyneen työväen omalla toiminnalla järjestettävä kaikki tuotanto ja
tuotteiden jako; — ei siis ole, ei vallankumouksen kautta eikä ennen sitä,
pyrittävä vain korjailemaan kapitalistista riistojärjestelmää siedettävämmäksi.
5. Työväen kansainvälisen vallankumouksen syntymistä ja
voittoa on edistettävä mahdollisimman tarmokkaasti sekä kaikin voimin tuettava
Venäjän proletariaatin Sosialistista Neuvostotasavaltaa. Suomessa on tällä
hetkellä porvarillinen lahtarivalta voitolla. Verisellä terrorilla on
porvaristo koettanut tukahuttaa työväen vapauspyrkimykset. Tuhansien toveriemme
veri huutaa kostoa. Kymmenet tuhannet orvot ja lesket nääntyessään nälkään
kiroovat sortajaansa — tuskalla odottavat vapautumisen hetkeä. Työväen voima on
tällä hetkellä hirveän luokkasorron alaisena, vaan voitettuna, murrettuna se ei
ole. Se on uudestaan nouseva. Kovan kokemuksen kouluuttamana on se
lahtariterrorinkin kahleet murtava. Porvaristo jo pelkää sitä. Kaikki voimansa
ja pirullisen taitonsa se käyttää välttääkseen lähestyvää tilintekopäiväa.
Suomen työväestön on tarkoin harkittava tekonsa antamatta viekotella itsensä
ennenaikaisiin ja varomattomiin tekoihin, jotka vain heikentäisivät sen
joukkovoimaa. Sensijaan on työväen koottava ja järjestettävä kaikki voimansa
lähestyvää viimeistä, ratkaisevaa taistelua varten.
Vaviskoot vallassa olevat luokat kommunistisen
vallankumouksen edessä.
Köyhälistöllä ei ole menetettävänään muuta kuin kahleensa.
Voitettavana sillä on koko maailma.
Tähän loppuun Suomen Kommunistinen Ryhmä haluaa vielä
lainata hieman Mao Tsetungia:
