Oma valokuva
SUOMEN KOMMUNISTISEN RYHMÄN (SKR) TARKOITUKSENA ON EDISTÄÄ TIETEELLISEN KOMMUNISMIN LEVIÄMISTÄ, OPISKELEMISTA JA SOVELTAMISTA. RYHMÄ HALUAA YHDISTÄÄ KAIKKIA JOTKA OVAT KIINNOSTUNEITA KOMMUNISMIN TEORIASTA, SEKÄ TÄMÄN PÄIVÄN KOMMUNISTISESTA LIIKKEESTÄ SUOMESSA JA MAAILMALLA. RYHMÄLLÄ EI OLE KYTKENTÖJÄ REKISTERÖITYNEISIIN PUOLUEISIIN. OTA YHTEYTTÄ SÄHKÖPOSTILLA.

maanantai 27. lokakuuta 2014

MAO TSETUNG - LIBERALISMIA VASTAAN (1937)






Kannatamme aktiivista ideologista taistelua, koska se on ase, jolla varmistamme yhtenäisyyden puolueen ja vallankumouksellisten järjestöjen keskuudessa taistelumme hyväksi. Jokaisen kommunistin ja vallankumouksellisen olisi tartuttava tähän aseeseen.

Mutta liberalismi hylkää ideologisen taistelun ja kannattaa periaatteetonta rauhaa synnyttäen siten raihnaisen, poroporvarillisen asenteen ja saa aikaan poliittista rappeutumista puolueen ja vallankumouksellisten järjestöjen tietyissä yksiköissä ja joissakin yksilöissä.

Liberalismi ilmenee eri tavoin.

Asioiden annetaan mennä menojaan rauhan ja ystävyyden vuoksi silloin kun joku on selvästi toiminut väärin, ja pidättäydytään periaatteellisesta väittelystä, koska hän on vanha tuttava, saman kaupungin asukas, koulutoveri, läheinen ystävä, rakastettu, vanha virkatoveri tai entinen alainen. Hyvien välien säilyttämisen vuoksi kysymystä kosketellaan vain kevyesti sen sijaan että siihen paneuduttaisiin perusteellisesti. Tuloksena vahingoitetaan sekä järjestöä että yksilöä. Tämä on yksi liberalismin laji.

Antaudutaan vastuuttomaan arvosteluun yksityisesti sen sijaan että ehdotuksia esitettäisiin aktiivisesti järjestölle. Ihmisille ei sanota mitään suoraan, mutta heitä panetellaan selän takana, tai kokouksessa ei sanota mitään, mutta jälkeenpäin juorutaan. Ei piitata lainkaan kollektiivisen elämän periaatteista, vaan seurataan omaa mieltymystä. Tämä on toinen laji.

Jätetään asiat tuuliajolle, elleivät ne koske itseä; sanotaan niin vähän kuin mahdollista, vaikka tiedetään aivan hyvin, mikä on väärin, luovitaan viisaasti ja pyritään vain välttymään moitteelta. Tämä on kolmas laji.

Ei totella käskyjä, vaan annetaan etusija omille mielipiteille. Järjestöltä vaaditaan erityistä huomaavaisuutta, mutta sen kuri hylätään. Tämä on neljäs laji.

Antaudutaan henkilökohtaisiin hyökkäilyihin, haastetaan riitaa, puretaan henkilökohtaista kaunaa tai pyritään kostamaan sen sijaan että ryhdyttäisiin väittelemään ja taistelemaan virheellisiä käsityksiä vastaan yhtenäisyyden tai edistyksen tai työn asianmukaisen suorittamisen vuoksi. Tämä on viides laji.

Kuunnellaan virheellisiä mielipiteitä kumoamatta niitä ja kuunnellaan jopa vastavallankumouksellisia huomautuksia ilmoittamatta niistä, vaan sen sijaan suhtaudutaan niihin tyynesti ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tämä on kuudes laji.

Ollaan kansanjoukkojen keskuudessa eikä harjoiteta valistusta ja agitaatiota tai puhuta kokouksissa tai tehdä tutkimuksia ja kyselyjä niiden parissa, ja sen sijaan ollaan välinpitämättömiä niistä eikä ensinkään pidetä huolta niiden hyvinvoinnista vaan unohdetaan, että ollaan kommunisteja ja käyttäydytään ikään kuin oltaisiin tavallisia ei-kommunisteja. Tämä on seitsemäs laji.

Nähdään jonkun vahingoittavan kansanjoukkojen etuja eikä kuitenkaan tunneta suuttumusta tai varoiteta tai estetä häntä tai koeteta puhua hänelle järkeä, vaan sallitaan hänen jatkaa. Tämä on kahdeksas laji.

Työskennellään innottomasti vailla määrättyä suunnitelmaa tai suuntaa; työskennellään leväperäisesti ja yritetään selviytyä joten miten – »Niin kauan kuin ihminen on munkkina, hän jatkaa kellojen soittoa». Tämä on yhdeksäs laji.

Pidetään itseä suuren palveluksen vallankumoukselle tehneenä, ylpeillään veteraanina, ylenkatsotaan pieniä tehtäviä samalla kun ei lainkaan pystytä suurempiin tehtäviin, ollaan huolimattomia työssä ja velttoja opiskelussa. Tämä on kymmenes laji.

Ollaan selvillä omista virheistä eikä kuitenkaan yritetä oikaista niitä ja omaksutaan liberaali asenne itseä kohtaan. Tämä on yhdestoista laji.

Ne ovat kaikki liberalismin muotoja.

Liberalismi on erittäin vahingollista vallankumouksellisessa kollektiivissa. Se on syövyttävä aine, joka tuhoaa yhtenäisyyden, heikentää kestävyyttä, aiheuttaa apatiaa ja luo erimielisyyttä. Se vie vallankumouksellisilta riveiltä tiiviin organisaation ja tinkimättömän kurin, estää politiikkaa toteutumasta ja vieraannuttaa puoluejärjestöt kansanjoukoista, joita puolue johtaa. Se on erittäin huono taipumus.

Liberalismi johtuu pikku-porvarillisesta itsekkyydestä, se asettaa henkilökohtaiset edut etusijalle ja vallankumouksen edut toiselle sijalle, ja tämä aiheuttaa ideologista, poliittista ja järjestöllistä liberalismia.

Ihmiset, jotka ovat liberaaleja, pitävät marxismin periaatteita abstraktisina dogmeina, hyväksyvät marxismin, mutta eivät ole valmiit harjoittamaan sitä tai harjoittamaan sitä täydellisesti; he eivät ole valmiit korvaamaan liberalismiaan marxismilla. Näillä ihmisillä on marxisminsa, mutta heillä on myös liberalisminsa; he puhuvat marxismista, mutta harjoittavat liberalismia; he soveltavat marxismia muihin, mutta liberalismia itseensä. He pitävät varastossaan molempia tavaralajeja ja löytävät käytön kummallekin. Eräiden ihmisten ajatukset kulkevat tähän tapaan.

Liberalismi on opportunismin ilmausta ja on perusteellisesti ristiriidassa marxismin kanssa. Se on kielteistä ja objektiivisesti katsoen sen vaikutus on vihollisen auttaminen; tämä on syynä siihen että vihollinen tervehtii sen säilymistä keskuudessamme ilolla. Koska sen luonne on tällainen, sille ei pitäisi antaa sijaa vallankumouksen riveissä.

Meidän täytyy käyttää marxismia, joka on hengeltään myönteinen, voittaaksemme liberalismin joka on kielteinen. Kommunistilla tulisi olla avara mieli ja hänen tulisi olla uskollinen ja aktiivinen sekä pitää vallankumouksen etuja todellisena elämänään ja alistaa henkilökohtaiset etunsa vallankumouksen eduille; aina ja kaikkialla hänen olisi pidettävä kiinni periaatteesta ja käytävä väsymätöntä taistelua kaikkia virheellisiä ajatuksia ja toimia vastaan puolueen kollektiivisen elämän lujittamiseksi sekä puolueen ja joukkojen välisten siteitten vahvistamiseksi; hänen tulisi olla enemmän kiinnostunut puolueesta ja joukoista kuin kenestäkään yksilöstä ja enemmän kiinnostunut muista kuin itsestään. Vain silloin hän ansaitsee kommunistin nimen.

Kaikkien uskollisten, rehellisten, aktiivisten ja vilpittömien kommunistien on liityttävä yhteen taistelemaan liberaalisia pyrkimyksiä vastaan joita ilmenee eräissä henkilöissä meidän keskuudessamme, sekä johdattamaan heitä oikealle tielle. Tämä on eräs ideologisen rintamamme tehtävistä.

Mao Tsetung, 7.9.1937