Kannatamme aktiivista ideologista taistelua, koska se on ase, jolla varmistamme yhtenäisyyden puolueen ja vallankumouksellisten järjestöjen keskuudessa taistelumme hyväksi. Jokaisen kommunistin ja vallankumouksellisen olisi tartuttava tähän aseeseen.
Mutta liberalismi hylkää ideologisen taistelun ja kannattaa
periaatteetonta rauhaa synnyttäen siten raihnaisen, poroporvarillisen asenteen
ja saa aikaan poliittista rappeutumista puolueen ja vallankumouksellisten
järjestöjen tietyissä yksiköissä ja joissakin yksilöissä.
Liberalismi ilmenee eri tavoin.
Asioiden annetaan mennä menojaan rauhan ja ystävyyden vuoksi silloin kun
joku on selvästi toiminut väärin, ja pidättäydytään periaatteellisesta
väittelystä, koska hän on vanha tuttava, saman kaupungin asukas, koulutoveri,
läheinen ystävä, rakastettu, vanha virkatoveri tai entinen alainen. Hyvien
välien säilyttämisen vuoksi kysymystä kosketellaan vain kevyesti sen sijaan
että siihen paneuduttaisiin perusteellisesti. Tuloksena vahingoitetaan sekä
järjestöä että yksilöä. Tämä on yksi liberalismin laji.
Antaudutaan vastuuttomaan arvosteluun yksityisesti sen sijaan että
ehdotuksia esitettäisiin aktiivisesti järjestölle. Ihmisille ei sanota mitään
suoraan, mutta heitä panetellaan selän takana, tai kokouksessa ei sanota
mitään, mutta jälkeenpäin juorutaan. Ei piitata lainkaan kollektiivisen elämän
periaatteista, vaan seurataan omaa mieltymystä. Tämä on toinen laji.
Jätetään asiat tuuliajolle, elleivät ne koske itseä; sanotaan niin vähän
kuin mahdollista, vaikka tiedetään aivan hyvin, mikä on väärin, luovitaan
viisaasti ja pyritään vain välttymään moitteelta. Tämä on kolmas laji.
Ei totella käskyjä, vaan annetaan etusija omille mielipiteille.
Järjestöltä vaaditaan erityistä huomaavaisuutta, mutta sen kuri hylätään. Tämä
on neljäs laji.
Antaudutaan henkilökohtaisiin hyökkäilyihin, haastetaan riitaa, puretaan
henkilökohtaista kaunaa tai pyritään kostamaan sen sijaan että ryhdyttäisiin väittelemään
ja taistelemaan virheellisiä käsityksiä vastaan yhtenäisyyden tai edistyksen
tai työn asianmukaisen suorittamisen vuoksi. Tämä on viides laji.
Kuunnellaan virheellisiä mielipiteitä kumoamatta niitä ja kuunnellaan
jopa vastavallankumouksellisia huomautuksia ilmoittamatta niistä, vaan sen
sijaan suhtaudutaan niihin tyynesti ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tämä
on kuudes laji.
Ollaan kansanjoukkojen keskuudessa eikä harjoiteta valistusta ja
agitaatiota tai puhuta kokouksissa tai tehdä tutkimuksia ja kyselyjä niiden
parissa, ja sen sijaan ollaan välinpitämättömiä niistä eikä ensinkään pidetä
huolta niiden hyvinvoinnista vaan unohdetaan, että ollaan kommunisteja ja
käyttäydytään ikään kuin oltaisiin tavallisia ei-kommunisteja. Tämä on seitsemäs
laji.
Nähdään jonkun vahingoittavan kansanjoukkojen etuja eikä kuitenkaan
tunneta suuttumusta tai varoiteta tai estetä häntä tai koeteta puhua hänelle
järkeä, vaan sallitaan hänen jatkaa. Tämä on kahdeksas laji.
Työskennellään innottomasti vailla määrättyä suunnitelmaa tai suuntaa;
työskennellään leväperäisesti ja yritetään selviytyä joten miten – »Niin kauan
kuin ihminen on munkkina, hän jatkaa kellojen soittoa». Tämä on yhdeksäs laji.
Pidetään itseä suuren palveluksen vallankumoukselle tehneenä, ylpeillään
veteraanina, ylenkatsotaan pieniä tehtäviä samalla kun ei lainkaan pystytä
suurempiin tehtäviin, ollaan huolimattomia työssä ja velttoja opiskelussa. Tämä
on kymmenes laji.
Ollaan selvillä omista virheistä eikä kuitenkaan yritetä oikaista niitä
ja omaksutaan liberaali asenne itseä kohtaan. Tämä on yhdestoista laji.
Ne ovat kaikki liberalismin muotoja.
Liberalismi on erittäin vahingollista vallankumouksellisessa
kollektiivissa. Se on syövyttävä aine, joka tuhoaa yhtenäisyyden, heikentää
kestävyyttä, aiheuttaa apatiaa ja luo erimielisyyttä. Se vie
vallankumouksellisilta riveiltä tiiviin organisaation ja tinkimättömän kurin,
estää politiikkaa toteutumasta ja vieraannuttaa puoluejärjestöt
kansanjoukoista, joita puolue johtaa. Se on erittäin huono taipumus.
Liberalismi johtuu pikku-porvarillisesta itsekkyydestä, se asettaa
henkilökohtaiset edut etusijalle ja vallankumouksen edut toiselle sijalle, ja
tämä aiheuttaa ideologista, poliittista ja järjestöllistä liberalismia.
Ihmiset, jotka ovat liberaaleja, pitävät marxismin periaatteita
abstraktisina dogmeina, hyväksyvät marxismin, mutta eivät ole valmiit
harjoittamaan sitä tai harjoittamaan sitä täydellisesti; he eivät ole valmiit
korvaamaan liberalismiaan marxismilla. Näillä ihmisillä on marxisminsa, mutta
heillä on myös liberalisminsa; he puhuvat marxismista, mutta harjoittavat
liberalismia; he soveltavat marxismia muihin, mutta liberalismia itseensä. He
pitävät varastossaan molempia tavaralajeja ja löytävät käytön kummallekin.
Eräiden ihmisten ajatukset kulkevat tähän tapaan.
Liberalismi on opportunismin ilmausta ja on perusteellisesti
ristiriidassa marxismin kanssa. Se on kielteistä ja objektiivisesti katsoen sen
vaikutus on vihollisen auttaminen; tämä on syynä siihen että vihollinen
tervehtii sen säilymistä keskuudessamme ilolla. Koska sen luonne on tällainen,
sille ei pitäisi antaa sijaa vallankumouksen riveissä.
Meidän täytyy käyttää marxismia, joka on hengeltään myönteinen,
voittaaksemme liberalismin joka on kielteinen. Kommunistilla tulisi olla avara
mieli ja hänen tulisi olla uskollinen ja aktiivinen sekä pitää vallankumouksen
etuja todellisena elämänään ja alistaa henkilökohtaiset etunsa vallankumouksen
eduille; aina ja kaikkialla hänen olisi pidettävä kiinni periaatteesta ja
käytävä väsymätöntä taistelua kaikkia virheellisiä ajatuksia ja toimia vastaan
puolueen kollektiivisen elämän lujittamiseksi sekä puolueen ja joukkojen
välisten siteitten vahvistamiseksi; hänen tulisi olla enemmän kiinnostunut
puolueesta ja joukoista kuin kenestäkään yksilöstä ja enemmän kiinnostunut
muista kuin itsestään. Vain silloin hän ansaitsee kommunistin nimen.
Kaikkien uskollisten, rehellisten, aktiivisten ja vilpittömien
kommunistien on liityttävä yhteen taistelemaan liberaalisia pyrkimyksiä vastaan
joita ilmenee eräissä henkilöissä meidän keskuudessamme, sekä johdattamaan
heitä oikealle tielle. Tämä on eräs ideologisen rintamamme tehtävistä.
Mao Tsetung, 7.9.1937
