Marxilainen analyysi on kommunistien käyttämä teoria yhteiskunnan muuttamisesta ja lyhyt katsaus siihen auttaa selventämään meidän käsityksiämme.
Kommunistit erottavat yhteiskunnassa perustan ja päällysrakenteen. Perusta on yhtä kuin tuotantosuhteet yhteiskunnassa. Päällysrakenne on se instituutioiden, organisaatioiden, hallinto-, valvonta- ja kontrollielinten, lakien, perinteiden, ajatustapojen ja kulttuurin verkosto, joka yhteiskuntajärjestelmässä muodostuu.
Kapitalistisessa järjestelmässä perustana on tuotantovälineiden yksityinen omistusoikeus, joka antaa omistajalle voittoa ja taloudellisen kehityksen ohjat muutaman harvan ihmisen käsiin. Nämä ihmiset muodostavat kapitalistiluokan, joka elää ostamalla työvoimaa, ja riistämällä työväenluokkaa ja työtätekevää kansaa. Tämän järjestyksen ylläpitämiseksi hallitsevalla luokalla on käytössään armeijasta, poliisista, tuomioistuimista, vankiloista ja muusta hallinnosta koostuva valtiokoneisto (joka on päällysrakenteen osa).
Kapitalistisen valtiokoneiston tehtävänä on yksityiseen omistusoikeuteen pohjautuvaan tuotantojärjestyksen säilyttäminen, joka ajoittain vaatii erilaisten väkivaltatoimenpiteiden apua eri mitassa. Viime kädessä kapitalistinen järjestelmä nojaa siis siihen että sen valtiokoneisto sortaa väkivalloin työväenluokkaa ja työtätekevää kansaa.
Epäyhdenvertaisuus tuloissa ja kulutuksessa, pyrkimys asemaan, arvovaltaan ja valtaan, estoton itsekeskeisyys ja varallisuuteen perustuva sosiaalinen hierarkia kuuluvat kapitalistien järjestelmän päällysrakenteeseen. Sosialistisessa järjestelmässä päällysrakenne edellyttää oman voitontavoittelun sijasta palvelualttiutta ja epäitsekkyyttä, halua palvella kansaa.
Luokattomaan yhteiskuntaan eli kommunismiin pääsemiseksi tarvitaan sosialistinen aikakausi. Jotta voitaisiin rakentaa sosialistinen järjestelmä, joka kieltää ihmisen elämisen toisen ihmisen työllä ja jonka perustana on yhteiskunnan omistuksessa ja valvonnassa oleva teollisuus, maatalous ja kauppa, edellytyksenä on se, että proletariaatti (työväenluokka) murskaa väkivalloin kapitalisen valtiokoneiston ja rakentaa oman valtiokoneistonsa, jolla se sortaa ja estää porvaristoa ottamasta valtaa uudelleen käsiinsä. Tätä ajanjaksoa sosialismista kommunismiin, kutsumme proletariaatin diktatuuriksi. Proletariaatin diktatuurin lujittaminen ja suunnan säilyttäminen kohti luokatonta yhteiskuntaa, kommunismia kohti, edellyttävät että luokkasota jatkuu hallitsevien luokkien kulttuuria, ajatustapoja, aatteita, perinteitä ja ennakkoluuloja vastaan, sillä nämä tulevat pitkään aikaa muokkaamaan maaperää vastavallankumoukselle. Sosialistinen järjestelmä tarvitsee kulttuurivallankumousta joka jatkuu kommunismin voittoon maailmassa.
Uudelleen rakennettu Kommunistinen Puolue on työväenluokan yleisesikunta ja johtaa luokkasotaa kohti kommunismia. Suunnan säilyttämiseksi kommunistinen puolue soveltaa dialektista materialismia, jonka kaksi tunnusmerkkiä ovat ensinnäkin sen luokkaluonne – se myöntää avoimesti olevansa ainoastaan proletariaatin palveluksessa; – se tähdentää teorian riippuvuutta käytännöstä, tuo esiin sen, että teoria perustuu käytäntöön, mikä puolestaan palvelee käytäntöä. Kommunistinen puolue tarvitsee myös sotilaallisen teorian jota oiken soveltaen se johtaa työväenluokan kommunismiin. Työväenluokan sotilaallista teoriaa me kutsumme kansansodaksi ja sen on kehittänyt suuri marxilainen Mao Tsetung.
